Ajan kanssa muodostuva suhde käyttäjän ja kalusteen välillä sitouttaa käyttäjää.  Aika luo muistoja ja kalusteen merkitys kasvaa. Tämän ominaisuuden lisäksi minua kiinnostaa haaste suunnitella kaluste, jolla olisi funktionsa rinnalla myös taide-esineen kaltainen tulkinnan ulottuvuus. 

Tavoitteena on, että kalusteen merkityksellisyys ei syntyisi pelkästään ajan ja reflektion kautta, vaan myös sen hahmon välityksellä. Kalusteen tehtävänä on funktionsa ohella toimia taideobjektin kaltaisena tulkintapintana tilassa.